Syksy on kuitenkin harpannut askeleen eteenpäin. Suurinosa koivuista ja pihlajista on jo tiputtanut lehdet maahan. Tilhet ovat löytäneet mehevät pihlajanmarjat ja tänä vuonna puiden oksilla riittää syömistä. Ruska jäi tänä vuonna aika vaisuksi ja pääväri oli lähinnä keltaista ja ruosteenruskeaa. Muutamia kauniinvärisiä poikkeuksia onneksi vielä löytyy.
Usva joella on lähes joka aamuinen ilmiö ja kertoo jo sinällään ilmojen kylmenemisestä verraten veden lämpötilaan. Ihmiset vievät kiirenvilkkaa kesäkalusteita varastoon ja ostavat kesäkukkien tilalle kanervia ja calluunoita ovenpieliään koristamaan. Näin tein itsekin menneenä viikonloppuna. Pian on edessä ensilumi, mutta vielä hetkeksi voidaan pysähtyä tähän loppusyksyn fiilistelyyn. :)
Aamulenkin varrella tuli ikuistettua muutama muisto menneiltä ajoilta. Poikkesin pikitieltä jokirantaan...
Joentörmällä yksinäisenä ja edelleen säilyneenä on bunkkeri....
Ruosteista piikkilankaa edelleen törröttää aidan tukipylväässä...
vielä hetki maisemien ihailua hieman valoisemmissa aiheissa...
ja sitten suunta takaisin kohti lenkkipolkuja....
Näistä elementeistä oli tämä torstainen lokakuinen aamu tehty. Nyt kun olen blogiani päivittänyt kaurapuuroa samalla syöden, on aika tarttua imuriin ja tehdä kodista siisti. Mukavaa päivää :)
Ihania metsäkuvia :) Metsässä kävely on niin rauhoittavaa!
VastaaPoistaMukavaa vapaapäivää sinulle :) Epäitsekäs äiti pitää huolen myös itsestään, niin lapsetkin voivat paremmin kun äiti voi hyvin eikös! :)
Kiitos, minäkin olen sitä mieltä, että toisinaan irtiottoja saa ja pitää kaikkien äitien tehdä :)
VastaaPoista