Blogin sisältö ja muutos

Niin se, elämäntapaprojekti etenee, mutta nyt se on osa päivittäistä elämää kaiken muun elämän ja tapahtumien joukossa. Olen huomannut, että nyt kun en ole enää mukana ohjatussa dieetissä tämä muutosprojektini solahtaa osaksi muuta ja on pieni, mutta tokikin edelleen tärkeä osa minua.

Niille, jotka toivovat minun kirjoittavan vain näistä asioista tuotan nyt siis pettymyksen. Toisaalta, on mukava höpöttää vähän muustakin kuin vihreiden vihannesten määrästä ja liikunnallisista ansioista.  Elämäntapa ainakin minulle tarkoittaa, että jokin osa tai asia on osanen suurempaa kokonaisuutta  ja kun kaikki on balanssissa yksilöllä menee hyvin. En koe suurta tarvetta korostaa vain yhtä ainokaista osa-aluetta siis.

Jatkossa pyrin edelleen viikoittaiseen painon julkaisuun, koska sen dokumentointi on itselleni tärkeää. Jahka aika tästä etenee...mahdollisesti jotain yhteenvetopostauksiakin tulen varmaan tekemään. Niiden avulla saan lisäpontta jatkaa eteenpäin.  Mutta jatkossa keskitytään itselleni muutoinkin sydäntä lämmittäviin aiheisiin, kuten vaikkapa vaatteet :)

Sunnuntai ja pikkupakkanen

Aamu valkeni kuulaana ja kauniina. Aurinkokin hieman paisteli usvaverhon takaa.  Pakkasasteita 2,2 celsiusta. Maa oli kuurassa ja rapakot jääriitteessä. Otollinen lenkkeilykeli siis :) Pian pururadan valtaavat hiihtäjät, mutta vielä ennättää käydä kevelemässä tai juoksemassa. Aamun lähtömaisema näytti siis tältä.

Myöhemmin iltapäivällä nautiskelin pienen palan vaniljajäätelöä hedelmien kanssa, kyytipojaksi keitin espresson. 

Simple things make me happy!

Hyvän onnen viikko ja lauantain shoppailureissu

Aloitetaan painopäivityksellä. Miinusta viikontakaiseen 500 g ja nyt perjantain lukema 84,6 kg. Vaihdoin perjantaiaamuun punnitsemisen, koska viikonloppuisin minulla on vähän löyhemmät syöntikuviot ;)

Viikko on kulunut nopsaan. Maanantaina sain tietää, että onni suosi lahjakorttiarvonnassa ja voitin raparperisydämen arpomana sadan euron lahjakortin footwaylle. Tulipa se oikeaan saumaan, sillä edessä häämöttävät niin ankara talvi kuin juhlat marraskuussa, joten monenlaisille kengille oli tilausta. Ostoksiini palaan myöhemmin jahka saan ne kotiin saakka.  Pidin kenkäostoissa kuitenkin enemmän lapseni kuin itseni puolta :D

Aamusta kävin pyörähtelemässä vähän kaupoissa. Olin edeltäneenä päivänä eksynyt Seppälän nettisivuille ja  sieltä muutama vaateparsi huhuili ihan just mulle. Aikanaan en voinut sietää Seppälän vaatteita, mutta viimevuosina minusta heidän mallistonsa on saanut uutta puhtia uusien ja monipuolisten suunnittelijoiden myötä eli jotenkin sieltä tätänykyä löytyy kaikkea mukavaa. No eilisen nettisurffailun siivittämänä kotiutin jälleen yhden mekon johon ihastuin sen nähtyäni nettikaupassa ja voi miten ihanalta se tuntui ja omaa silmääkin päällä miellytti. Mekko henkii 20 lukulaista tyyliä, joten asustelen sen sitten ajan henkeen. Postaillaanpa kaveriksi eri aikakausien 20 lukulaisia mekkoja ja muunnelmia.

 ja lopuksi vielä se Seppälän ostos :)

 Myöhemmin paljastellaan sitten mitä muuta sieltä tuli ostettua...

 

Ylämäkiä, alamäkiä ja tasanteita.

SD:n loppumisesta alkaa olla se parisen viikkoa aikaa. Ruokavalio on muuttunut rennommaksi joka näkyi luonnollisesti pienenä plussatuloksena (200g)mutta ei kai tuota vielä lihomiseksi voi sanoa?! Tämä taitaa olla se tasannevaihe jossa ois periaatteessa helppo vaan retkahtaa ja lopettaa miettimästä syömisiään. Mutta onneksi järjenääni huutelee, että tähän ei vielä parane tyytyä. Mutta nyt ymmärtää sen fiiliksen kun se paino vaan tököttää samassa ja tuntuu ettei mikään etene haluttuun suuntaan. Tätä painotaistoa käydään enemmän korvienvälissä kuin fyysisen rasituksen kautta. Onkohan muilla samanlaisia mietteitä oman matkansa varrella?

Kuva google. 

Ohi syyskuun, läpi repaleisen lokakuun....

Vietän vapaapäivää tänään torstaina. Itsekäs? äiti vei lapsensa hoitoon ja paineli aamulenkille ihastelemaan syksyisiä maisemia. Ajanjaksoon nähden ulkona on vielä lämmintä. Mittari näyttää tällä hetkellä 8,1 celsiusta, joten lokakuiseksi keliksi ollaan kyllä hyvinkin lämpöisissä olosuhteissa.

Syksy on kuitenkin harpannut askeleen eteenpäin. Suurinosa koivuista ja pihlajista on jo tiputtanut lehdet maahan. Tilhet ovat löytäneet mehevät pihlajanmarjat ja tänä vuonna puiden oksilla riittää syömistä. Ruska jäi tänä vuonna aika vaisuksi ja pääväri oli lähinnä keltaista ja ruosteenruskeaa. Muutamia kauniinvärisiä poikkeuksia onneksi vielä löytyy.

Usva joella on lähes joka aamuinen ilmiö ja kertoo jo sinällään ilmojen kylmenemisestä verraten veden lämpötilaan.  Ihmiset vievät kiirenvilkkaa kesäkalusteita varastoon ja ostavat kesäkukkien tilalle kanervia ja calluunoita ovenpieliään koristamaan. Näin tein itsekin menneenä viikonloppuna.  Pian on edessä ensilumi, mutta vielä hetkeksi voidaan pysähtyä tähän loppusyksyn fiilistelyyn. :)

Aamulenkin varrella tuli ikuistettua muutama muisto menneiltä ajoilta. Poikkesin pikitieltä  jokirantaan...

 Joentörmällä yksinäisenä ja edelleen säilyneenä on bunkkeri....

Ruosteista piikkilankaa edelleen törröttää aidan tukipylväässä...

vielä hetki maisemien ihailua hieman valoisemmissa aiheissa...

 ja sitten suunta takaisin kohti lenkkipolkuja....

Näistä elementeistä oli tämä torstainen lokakuinen aamu tehty. Nyt kun olen blogiani päivittänyt kaurapuuroa samalla syöden, on aika tarttua imuriin ja tehdä kodista siisti. Mukavaa päivää :)